Ompele itse leikkimatto ja löhöalusta taaperolle

Ompele itse tyylikäs leikkimatto taaperolle

Tyttäreni leikkii lukee ja loikoilee mielellään lattialla, kuten taaperoilla on tapana. Olin alkuun aikeissa hankkia hänelle olohuoneeseen pyöreän, valkoisen maton, mutta eteisen penkin tyynyprojektin myötä sainkin toisenlaisen idean. Minulle jäi penkin pehmusteen myötä varastoon osin leikelty peitto, jota ajattelin hyödyntää ja ommella siitä itse tyylikkään leikkimaton taaperolle. http://ekoisti.fi/sisustus/pehmustetta-penkkiin/

Vauva-aikojen leikkimatto jäi pieneksi ja siitä luovuttiin ajat sitten, mutta pehmeä leikki- ja löhöilyalusta olisi toimiva taaperollakin. Pehmoiselle alustalle olisi itsekin kiva istahtaa lukemaan lapselle kirjaa tai köllähtää seuraamaan legoleikkejä. Peitosta tehty ”matto” olisi myös likaannuttuaan helppo pestä koneessa.

Tuunasin leikkimaton vanhasta vieraspeitosta ja mustasta kanttinauhasta.

Sisustuksessani on jonkin verran mustavalkoisia mausteita, joten päätin toistaa löhöpeitossa tätä värimaailmaa.
Löhömaton ompeleminen oli erittäin helppoa, nopeaa ja palkitsevaa. Resepti oli yksinkertainen: Hankin leveää, mustaa kanttinauhaa, jonka ompelin pyöreäksi leikkaamani peiton reunaan. https://www.eurokangas.fi/puuvillakanttinauha-30mm-30m-m100-5501708m100

Leikkimaton pyöreä malli syntyi käyttämällä leikkausapuna pyöreää kuusenalusmattoa. Suosittelen lämpimästi hankkimaan kaikkeen tuunaamiseen ja ompelemiseen avuksi kangassakset, joilla ei leikata mitään muuta. https://www.fiskars.com/fi-fi/askartelu/tuotteet/sakset/classic-ammatti-ja-kangassakset-24-cm-1005151. On upeaa, kun sakset leikkaavat kangasta helposti sujahtaen. Jos yrität leikata paksua peittoa tylsistyneillä taloussaksilla, saat aikaan ainoastaan harmaita hiuksia.

Kun matto oli muotoiltu tasiasen pyöreäksi, oli kanttinauhan vuoro. Kanttinauhaa kiinnittäessä ja ommellessa piti olla tarkkana, että nauhan alle jäi molemmin puolin peiton koko reuna, kangasta ja vanua. Yhdestä kohdin sauma lipsahti auki ja pääsin tuttuun tapaani purkamaan ja ompelemaan tuon pätkän uudestaan. Käytin paksuhkon reunan ompelemiseen farkkuneulaa 100. https://www.eurokangas.fi/ompelu-ja-kasityot/ompeluneulat

Nuppineuloja piti kiinnittää tiuhaan, jotta kanttinauhan sai asteltua tarkasti peiton reunaan.

Pohdin alkuun, josko olisin ommellut kanttinauhaa peiton päälle ristiin rastiin. Totesin kuitenkin, että valkoinen peitto, mustilla reunuksilla oli sellaisenaan kaunis ja toimiva. Periaatteessa löhöpeiton voisi toteuttaa minkävärisenä tahansa ja ommella pintaan monenmoista somistetta tai virikettä; pitsiliinoja, rusetteja, tupsuja, nalleja…

Ompele itse tyylikäs leikkimatto taaperolle
Pehmoisella alustalla on kiva lukea lempikirjaa.

Uusi löhöalusta oli lapselle ilmeisen mieleinen, leikit starttasivat saman tien. Illalla nukkuma-aikaan taapero kiipesi pois omasta sängystään ja ilmestyi olohuoneen ovelle. Hetkeä myöhemmin, kun vilkaisin, minne tyttö oli mennyt, havaitsin hänen nukkuvan sikeästi uudella löhöpeitollaan. <3
Kaiva sinäkin vanha peitto uusiokäyttöön ja ompele itse tyylikäs leikkimatto taaperolle.

Ilmavat lenkkiverhot keittiöön

Vekki-kangas muistuttaa aitoa pellavaa, mutta on eläväisempi ja edullisempi vaihtoehto.

Olen pitkään haaveillut lattiaan saakka ulottuvista, vaaleista, pellavaisista verhoista, jotka siivilöivät ihanasti huoneeseen tulvivaa valoa.
Päätin toteuttaa haaveeni ja lähdin metsästämään sopivaa kangasta ompeluksia varten.
Suunnitelmani pellavasta muuttuivat, kun törmäsin ihanaan Eurokankaan Vekki-kankaaseen.
Superkauniisti pliseeratussa kankaassa oli eläväinen raitapinta, joka oli mielestäni paljon kiinnostavampi kuin sileä pellava. Tuplaleveästä kankaasta saatoin ommella 3,5m palasta poikittain leikamaalla kaksi verhoa, kun normaalilevyistä kangasta olisi kulunut tuplamäärä.

Lenkkiverhot asettuvat kauniisti verhotankoon.

Lenkkiverhot tankokujan sijaan

Halusin verhoihin tankokujan sijaan lenksut. Lenkkiverho on mielestäni raikkaan, nuorekkaan ja skandinaavisen näköinen.
Alkuun tein kymmenen lenksua verhoa kohden, mutta huomasin ensimmäisen verhon ommeltuani, että määrä oli liian suuri. Jotta verho laskostuisi kauniisti, tulikin lenksujen väliin jäädä enemmän tilaa.
Kuten usein ommellessa käy, jouduin tälläkin kertaa oppimaan kantapään kautta ja purkamaan lenksut ensimmäisen yrityksen jälkeen. Korjaaminen kuitenkin kannatti, sillä seitsemällä lenksulla verho asettui nätisti verhotankoon.
Kiinnitin lenksut verhoon seuraavasti: Tein verhon yläosaan ensin leveähkön taitoksen, jonka kiinnitin nuppineuloilla. Tämän jälkeen kiinnitin lenksujen etuosan taitoksen yläreunaan, nurjalle puolelle ja ompelin lenksut kiinni verhon yläreunaan. Toisella ompeleella kiinnitti taitoksen alaosan ja lenksujen takaosan. Lenksut ovat siten kiinni etuosastaan verhon yläreunassa, takaosastaan taitoksen alareunassa. Lenksujen kiinnityskohdan olisi voinut peittää tässä työvaiheessa nurjalta puolelta kangassuirolla, mutta silloin yläosan läpikuultavuus olisi kärsinyt. Koska en halunnut verhon yläosaan paksulti kangasta, jätin lenksut nurjalla puolella näkyviin. Edellä kuvaamani lenksujen sijoittelun vuoksi nurja puoli näyttää kuitenkin erittäin siistiltä.

Verhoista tuli paremmat kuin olin osannut toivoakaan. Vaikka pellava vaihtui polyesteriin, ulkonäössä nämä pitkät sivuverhot eivät yhtään kalpene luonnonmateriaalille, jopa päinvastoin. Keittiöön sijoittamissani verhoissa iso plussa on se, että voin pestä verhot helposti koneessa ja ripustaa suoraan ikkunaan kuivumaan. Rohkeasti ompelemaan omia kesäverhoja.

Pehmustetta penkkiin – Tuunaa ilmettä eteiseen

Eteisessä on mielestäni hyvä olla paikka istua ja sitoa kengännauhoja tai vääntää vintagesaappaita jalasta. Tähän tarkoitukseen löytyi tori.fi:n kautta näpsäkkä, puinen penkki, joka kotiutui meille puutteistaan huolimatta.

Haaveilin alkuaan aidosta 1950-luvun puhelinpenkistä, mutta löytämieni penkkien mitat olivat eteiseemme liian laveat. Ajatuksenani oli myös ollut löytää penkki, jossa laatikosto olisi sijainnut päinvastaisella puolella, ulko-ovesta poispäin. Tämä todennäköisesti 1970-luvulta peräisin oleva puupenkki sopi kuitenkin mitoiltaan oikein hyvin eteiseemme ja istui riittävän hyvin kotimme muihin kalusteisiin.

Kunnostuksen jälkeen penkki toimitti parin vuoden ajan virkaansa sellaisenaan. Tänä keväänä aloin kuitenkin kaivata penkkiin jotain piristystä ja pehmikettä. Löysin kaapista alkuaan vaunuverhoksi hankitun mustavalkoraidallisen trikoopalan ja vanhan vieraspeiton, joista leikkelin ja ompelin penkkiin sopivan istuintyynyn.
Koska irrallaan lötköttävä tyyny lähtisi hetkessä pois paikoiltaan, ompelin tyynyyn mekon olkaimina aikanaan toimineet, säilöön laittamani kuminauhat. Lenksujen avulla sain tyynyn pujotettua kiinni penkkiin.

Halusin istuintyynyyn pirteät napit. Inspiraation nappeihin sain seinällä sijaitsevasta Picasson julistetaulusta Kitara ja viulu, jossa on keskellä kiinnostava, turkoosi pylpyrä. Ostin Eurokankaasta kapean suiron turkoosia samettia ja noukin alennuslaarista isot, laakeat napit. Sametti kiristyi lujan karhulangan avulla tiukasti nappien ympärille, jonka jälkeen ompelin ne paikoilleen tyynyyn.

Samaisella sametilla päällystin myös penkin laatikon vetimen. Näin alkuaan messinkinen vedin tuli hauskasti osaksi istuintyynyä.

Seinälle kiinnitin pallonaulakon, johon saatoin ripustaa käsilaukkuni, pois pitkäkyntisen taaperon ulottuvilta. Minulla oli tallessa edelliseen kotiimme hankkimia naulakkonuppeja, joiden joukosta valitsin kokonaisuuteen sopivan, turkoosin pallonupin.
Eteinen sai hauskaa lisäväriä ja pirteää ilmettä pienellä vaivalla ja rahalla.

Pitsityynyjä anopin aarteista

Sain anopin aarrelaatikosta lahjaksi taidokkaita, 1960-luvulla itsevirkattuja pitsejä. Päätin tuunata niillä tylsät ja yksiväriset tyynynpäälliiset uuteen uskoon. Lakanapitsit olivat vaurioituneet irroitusvaiheessa ja ne vaativat hieman korjausta ennen kuin ne saattoi kiinnittää tyynyn pintaan. Neulalla ja langalla noukkien katkenneet silmukat saatiin takaisin ja pitsi ehjäksi jälleen.

Tiukan pitsin ompeleminen koneella rikkoo herkästi neulan, joten päätin kiinnittää pitsit tyynyihin käsin. Uskon, että säästin lopulta paljon aikaa ja hermoja, vaikka homma alkuun työläältä vaikuttikin. Käsin ompelemalla pitsit asettuivat kauniisti, eikä pinta lähtenyt kiristelemään tai kupruilemaan.

Pitsejä on vielä jäljellä, täytynee siis jatkaa tuunausoperaatiota. Seuraavaksi taidan ommella vaaleita raitoja harmaisiin tyynyihin.