Tuunaa pienen vessan allaskaappi vanhasta lipastosta

Vanhasta arkistokaapista syntyi useiden vaiheiden myötä pienen wc:n allaskaappi.

Kuinka tuunataan vanhasta lipastosta allaskaappi? 
Tässä jutussa kerron sinulle omasta allaskaappiprojektistani. 
Toivottavasti innostut itsekin kokeilemaan ja jutun luettuasi vältät kokemani sudenkuopat. 

Putkiremontin yhteydessä kotimme pikkuvessa meni uusiksi.
Jo pian sunnittelun alkumetreillä minulle syntyi ajatus siitä, että haluaisin varustaa pienen vessan kookkaalla, tilaa avartavalla peilillä. Peilikaapin puuttuessa tilaan tarvittaisiin kunnon allaskaappi, jonka uumeniin saisi siististi piiloon kaikki hygieniatarvikkeet. Ideani osoittutui miltei toivottomaksi haaveeksi. Nurkkaukseen, jonka syvyys on vain 25 senttiä ei löytynyt markkinoilta minkäänlaista fiksua allaskaappia. En kuitenkaan halunnut luopua visiostani. Oli siis jälleen turvauduttava tuunaukseen ja nikkarointiin. 

Ryhdyin etsimään Tori.fi:n kautta sopivaa lipastoa tai kaappia, josta olisi mahdollista tuunata allaskaappi. Kriteereinä oli määrätty leveys, tukeva rakenne ja liukuovet. Ei aikaakaan, kun silmiini sattui ilmoitus vanhasta 1970-luvun arkistokaapista, liukuovilla. Kaappi oli lujatekoinen ja juuri oikean mittainen, se lastattiin kyytiin luottavaisin mielin.

Jos kaappi on tarkoitukseensa liian syvä, sen voi puolittaa.

Kaappi sahattiin kahtia 

Ensimmäinen urakka oli sahata kaappi riittävän kapoisaksi, käytännössä miltei kahtia. Arkistokaappi oli lujaa tekoa, minkä vuoksi operaatio oli työn takana. Toisaalta juuri tuhdin rakenteen ansioista sahaaminen oli ylipäätään mahdollista ilman, että koko kaappi olisi levinnyt liitoksistaan. Huteran lastulevykaapin puolittamiseen en lähtisi.

Kaapin kahdesta hyllystä syntyi puolituksen jälkeen neljä hyllyä. Kannakkeet puolitin niinikään ja väänsin pihtien avulla muotoonsa.
Toisessa ovessa ollut, vanha lukonreikä piti paikata palalla sahattua levyä, liimaa ja nokareella puukittiä. Toisesta ovesta puuttui myös liukukiskossa kulkeva pyörä. Päätin kokeilla toimisiko metallinen prikka pyöränä. Se toimi!

Jotta vanhasta lipastosta tulisi allaskaappi, halkaisun lisäksi kaappiin piti vielä suunnitella ja sahata kolot altaalle, viemäröinnille ja vesiputkille.
Olin mitoittanut kaapin syvyyden paitsi tilan, myös sen mukaan, minkälainen allas siihen tulisi. Löysin ikealta täydellisen kapean Lillången- pesualtaan asennettavaksi aikanaan kaapin päälle.

Ikean Lillången- allas sopi mitoiltaan täydellisesti suunnitelmaan. Myös altaan moderni muotoilu istui tavoiteltuun tyyliin.

Kalkkimaalilla kaunis pinta

Olin kovasti pohtinut, mikä olisi paras tapa pintakäsitellä kaappi. Halusin allaskaapin ehdottomasti valkoiseksi, mutta en missään nimessä tahtonut maalatun näköistä, veden vuoksi lohkeilevaa pintaa, siveltimenjäljistä puhumattakaan.
Kalkkimaali, jonka pintaan tulisi lisäksi kosteuttahylkivä vaha, vaikutti fiksuimmalta ratkaisulta. Koska halusin viimeiseen asti välttää siveltimen jälkiä, valitsin Rust-Oleum Chalky Finish kalkkimaali-sprayn.

Valitsin kalkkimaalisprayn, sillä en halunnut kalusteen pintaan siveltimen jälkiä.

Halusin tehdä huolellista työtä, minkä vuoksi hioin kalusteen pinnan ensin pikkutarkasti ja vasta sitten ryhdyin maalaushommiin.

Kalkkispraytä kului lipastoon hämmästyttävän paljon, noin neljä pullollista.
Ensimmäinen, eikä vielä toinenkaan maalikerros peittänyt riittävän tasaisesti vanhaa väriä. Sprayllä maalatessa tuli olla äärimmäisen tarkkana siitä, että pulloa liikutti vauhdilla ja tasaisesti. Pintaan meinasi silti väkisin muodostua viirua ja epätasaisuutta.

Tuote haisi aivan hirvittävältä! Vaalea maalipöly levisi aivan kaikkialle, suojauksista huolimatta. Käytin itse hengityssuojainta, mutta nenänpielet olivat vitivalkoisena maalauksen jäljiltä.

Maalasin kalusteen kolmeen kertaan ja annoin maalin kuivua välissä huolellisesti. Työ oli haisevaa, sotkuista ja siihen kului päiviä, mutta lopputuloksena oli täydellisen kaunis, tasaisen valkoinen mattapinta.

Kalkkimaalisprayllä piti maalata kaappiin useita kerroksia, jotta lopputulos oli kauniin tasainen. .

Epic Fail! 

Kaikki näytti sujuvan täydellisesti, maalipinta kaipasi enää viimeistelyynsä vahaa, joka muodostaisi siihen kosteudenkestävän, pyyhittävän kalvon. Vaha olisi välttämättömyys wc-tilassa, jossa vesiroiskeita saattaisi syntyä. Ostin Rusty-Oleumin väritöntä kalustevahaa, jota aloin työstää kaapin pintaan pieni alue kerrallaa, tarkasti oheita noudattaen.

Hyvin pian huomasin, etteivät asiat suju kuin Strömsössä, eivät sitten lainkaan. Puhtaasta, vaaleasta liinasta, jolla levitin vahaa, irtosi mystisesti tummia hippuja ja pölyä. Hento nöyhtä jämähti tiukasti vahapintaan saaden sen näyttämään tuhruisen likaiselta.
Vaikka maali oli täysin kuivunut ja odottanut vahausta ohjeen mukaisen ajan, alkoi pehmeä vaha ikään kuin sulattaa maalia. Pieni pyyhkäisy sai kaiken maalin tartumaan liinaan. Erityisesti kaapin näkyvimmistä osista, eli ovista, maali suli pois isoina laikkuina. Ei voinut olla totta! Spraymaali- vaha-yhdistelmä oli täysi katastrofi!

Ainoa keino yrittää pelastaa tilanne oli tarttua tasoituslastaan ja kuoria ovista koko pinta pois, eihän vahan päälle enää tarttusi uutta maalia. Itku kurkussa kaavin pois huolella tekemäni maalipinnan. Mitä ihmettä nyt tekisin. Oliko koko allaskaappi pilalla?

Siveltävä kalkkimaali koitui pelastukseksi

Onneksi olin ostanut perinteistä, siveltävää kalkkimaalia tehdessäni kokeita sopivaa maalia varten. Nyt ei auttanut kuin tarttua välttelemääni pensseliin ja sivellä oviin paksu kerros maalia. Siveltimen jäljet olivat kammottavat. Ne näyttivät siltä kuin pieni lapsi olisi tuhrannut maalia kalusteen pintaan.

Kalkkimaali onneksi soveltuu hiottavaksi. Päätinkin hioa ovia maalikerrosten välissä niin, että tasoitin samalla siveltimen jäljet. Ikään kuin leivoin kerros kerrokselta oviin uuden, tasaisen kalkkipinnan.

Kammokokemuksen jälkeen en uskaltanut enää koskea värittömään vahaan. Päätinkin ostaa uutta vahaa, jossa olisi valkoinen väri itsessään. Ajattelin vahan valkoisen värin tasoittavan kaapin oviin väkisinkin jääneitä epätasaisuuksia.

Kuin ihmeen kaupalla sivellinmaali ei reagoinut vahaan! Sain kuin sainkin leviteltyä vahan suht tasaisesti kaapin pintaan. Tosin valkoinen vaha oli sävyltään aavistuksen kellertävää, mikä muutti kaapin vitivalkoisesta lämpimänvalkoiseksi. No se nyt oli pieni miinus, kunhan maali ja vaha pysyisivät paikoillaan.

Pelkäsin, että hieman eläväiseksi jäänyt pinta näyttäisi tuhruiselta, mutta yllätyin kuinka kivalta kaappi kaiken sutimisen, hiomisen ja kiillottamisen jälkeen näyttikään. Projekti pelastettu!

Kirkas kalustevaha sulatti spraymaalin. Perinteinen, siveltävä kalkkimaali ja valkoinen vaha sen sijaan toimivat hienosti yhdessä.

Pöytälevy ja allas paikoilleen

Kun kaappi oli lopultakin saatu maalattua ja vahattua, oli aika päällystää sen pinta laminaattilevyllä. Laminaattiin oli kaksi syytä: pöytätason tulisi kestää reilusti kulutusta ja kosteutta. Halusin kaappiin myös hieman lisää korkeutta altaan viemäröintejä varten. Aavistuksen korkeampi allakaappi olisi myös käytössä mukavampi.

Hankin mittoihin sahatun ja reunoistaan viimeistellyt laminaattilevyn Ikeasta. Sitä piti odotella kärsivällisesti muutaman viikkon ajan. Pöytälevyyn sahasin samankokoisen aukon altaan putkia varten kuin mitä olin tehnyt kappiinkin.

Kiinnitin pöytälevyn ja altaan paikoilleen valoisella silikonilla. Kaappiin ja pöytälevyyn sahatut leikkauspinnat käsittelin nekin silikonilla. Myös pöytälevyn ja altaan saumat viimeistelin valkoisella silikonilla.
Kaapin takaosaan, ylälevyn ja alalevyn reunoihin ruuvasin neljä pientä kulmarautaa, joilla kaappi saatiin kiinnitettyä seinään.

Vaivannäkö kannatti. Pikkuinen vessa sai käytännöllistä ja kaunista säilytystilaa. Altaaseen sopivin hana löytyi Hansgrohelta.

Päätin helpottaa putkiasentajien työtä jättämällä vasemman puoliskon ylimmän hyllyn pois kaapista viemäröintien ja vesiputkien asennuksen ajaksi. Kun ujutin hyllylevyä paikoilleen, jouduin hieman paikkaamaan maalia kaapin sisältä, hyllyn reunoista. Tämä tuntui kuitenkin kokemaani maalausurkaan nähden pieneltä operaatiolta.

Lopputuloksesta tuli kaunis ja käytännöllinen. Kaikki uurastus, tuskanhiki ja kyyneleet kannattivat. Allaskaapista tuli superhieno ja täydellisen toimiva tilaihme pieneen vessaan.

Seuraavaksi minulla onkin vuorossa pikkuisen, vanhan kaapin tuunaus samaisen wc:n takaseinään. Seinäkaappi ei tarvitse vahausta. Ehkä siksi uskallan tarttua uudestaan kalkkimaalipurkkiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *