Intohimona kengät ja vintage ”Näillä bootseilla kävellään…”

Aikamoinen rivistö saapikkaita on vuosien mittaan kerääntynyt.
Laadukkaat kengät kestävät. 😉

Rakastan kenkiä. Erityisesti himoitsen vintageliikkeiden tai kirppisten löytöjä, laadukkaita nahkakenkiä, jotka kestävät vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.
Tällä kertaa siivosin saapikaskaappiani ja päätin laittaa popot riviin. Melkoinen jono siitä muodostuikin. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole leveillä saapasvalikoimallani, vaan valaista muutamia, mielestäni oleellisia kenkiin liittyviä tosiasioita.

1. Hienoja kenkiä löytyy käytettyinä.
Olen valtavan ylpeä jokaisesta saapasparistani, jonka olen käytettynä, edullisesti hankkinut omakseni.
Kuvan ensimmäisen, suklaanruskean saapasparin löysin Ruoholahden kirppikseltä 5e hintaan. https://www.kirpputoridom.fi/
Helmenharmaasta, unelmanpehmeästä nahasta valmistetut lempparisaappaani löytyivät Brysselistä vintage-liikkeestä ja maksoivat vain 20e https://foxholevintage.com/.
Kolmannet, harmaanvihreät, italialaiset nahkasaappaat bongasin espoolaiskirppikseltä vitosella. http://toinenkierros.fi/
Konjakinruskeat kasarisaappaat löysin Kierrätyskeskuksen ilmaishyllystä. https://www.kierratyskeskus.fi/myymalat_ja_palvelut

2. Vanhat kengät ovat kauniita.
Jos kävelen kenkäkauppaan, huomaan ihmetteleväni tämän hetken kenkien rujoja lestejä. Korot ovat kolhon järeitä tai ne sijaitsevat painopisteensä puolesta liian takana niin, että muotoraudat napsahtavat poikki ensimmäisessä jäämäessä. Vintage-kengät ovat ajattomia, muotoilultaan paljon sirompia ja sopivat siksi kauniisti myös isompaan jalkaan.

3. Laatukengät säilyvät miltei ikuisesti, kun niitä hoitaa hyvin.
Saapasrivistön vanhimmat saappaat olen hankkinut jo 20 vuotta sitten, ja ne ovat edelleen kuin uudet. Jos ei aitoja vintage-saappaita lasketa, saapikkaitteni keski-ikä onkin noin 10 vuotta.
En koskaan lähde ulos vilkaisematta kenkiini. Vähintään pyyhkäisen pölyt pois saappaanvarresta, yleensä sipaisen kengänkärkiin kenkävoidetta ennen kuin astun ulos ovesta.
Pyyhi kurat, lankkaa säännöllisesti ja huolla kenkiä suutarissa. Siinä resepti, jolla kengät säilyvät vuodesta toiseen.
Eivät hoidetutkaan popot tosin ikuisesti kestä. Yhdet, kuusi vuotta sitten hankkimani, mustat arkisaappaat ovat tulossa väistämättä tiensä päähän. Pohja on kulunut, saumat eivät enää pidä vettä ja vetoketjun hampaat ovat vääntyneet. Harmittaa, ne ovat olleet aivan mahtavat luottosaappaat, joilla on tallattu pitkin maailmaa. Pakko lähteä etsimään tilalle uusia. 🙂

4. Hanki useat kengät.
Sanotaan, että kenkiä tulisi lepuuttaa välillä, jotta ne pysyisivät hyvinä. Uskon tähän täysin! Mitä usemmat kengät, sitä vähemmän yksi kenkäpari kuluu.

Seuraavalla kirppisreissulla katsele kenkiä uusin silmin. Kenkäkaupan sijaan poikkea vintageliikkeessä. Ehkä löydät unelmiesi saappaat tai vuosikertakorkkarit pilkkahintaan.

Nahkaiset hiekanharmaat vintagekorkkarit löytyivät Mikkelistä, Toivon Kammarin kirppikseltä, vain viidellä eurolla. http://toivonkammari.net/

Pikkulaukku jämäkankaista

Vanhasta yöpaidasta ja nojatuolista yli jääneistä nahkapalasista voi tehdä vaikkapa pienen, sievän käsilaukun.

Pieni tyttäreni on innokas kuljettelemaan käsilaukkujani, toisinaan harmistukseen asti.
Olin päättänyt tehdä hänelle jossain vaiheessa ikioman olkalaukun nojatuoliprojektistani yli jääneistä, tummanpunaisista tekonahan paloista. http://ekoisti.fi/sisustus/uusi-elama-punaisille-nojatuoleille/
Pohdin kuitenkin, että tyttömäisessä laukussa olisi kiva olla jotain muutakin kuin vain aikuismaisen asiallista tekonahkaa.

Vanha rakas kissayöpuku jäi tytön kasvaessa pieneksi, viimeisellä käyttökerralla ukkovarvas puski pehmeän puuvillapuvun jalkaterästä läpi. Totesin, ettei resuista yöpukua oikein kannattaisi laittaa myyntiin, mutta olisi sääli heittää vaate noin vaan pois, olihan yöpuvun etuosassa todella nätti ja hyvin säilynyt kissaprintti. Hienoa materiaalia olisi kiva voida hyödyntää jossakin.
Olin jo jemmaamassa yöpukua materiaalivarastooni, kun muistin ajatuksen käsilaukusta. Voisin hyödyntää kissakuvan laukussa.

Kuluneita tai pieneksi jääneitä vaatteita ei kannata heittää pois, vaan ajatella niitä materiaalina johonkin uuteen.


Hahmottelin keinonahkasta pyöreänmuotoisen laukun ja siihen pöryläisen läpän, jonka kiinnitin laukun takaosaan erillisellä nahkasuikaleella. Läpän päälle asettelin kissakuvan ja sen reunojen päälle renkaaksi leikkaamani kappaleen, jonka tikkasin päältä kiinni läppään. Näin kissakuva asettui tukevasti, kuin kehystettynä paikoilleen. Läppää nostaessa nurjalle puolelle jäi näkyviin siististi tekonahka.

Tyttäreni tykkää napostella välipalaksi rusinoita, joita varten hänellä on suloinen, taskukokoinen peltirasia, kissan kuvalla varustettu sekin. Laukkuun tuli siten ehdottomasti ommella yöpaitakankaasta pieni tasku rasiaa varten. Kuvassa tasku pilkistää läpän alta hieman.
Lopuksi ompelin laukkuun lyhyen ja sopivan kapoisen olkahihnan.

Oli ilo huomata, että ompelemani laukku saavutti suuren suosion. Pieni tyttöni pakkasi tohkeissaan muovieläimiä laukkuunsa ja nappasi laukun olalle. ”Äiti ompeli oman laukun!”, tyttö iloitsi.

Ehkä minun käsilaukkuni saavat nyt olla paremmassa rauhassa. 🙂